Sukellus ojaan ja muuta mukavaa leirikoulussa Impivaarassa

Risuaita hyönteisten talvikodiksi

Unto Kuppiinen sai uudet pelakuut

Koulunpito Kesälahden museoalueella eli Myllytuvalla on niin kiivasrytmistä, ettei bloginpitoon meinaa jäädä aikaa. Ei niin, ettei olisi mistä kertoa, mutta kun on kiire kokemaan, näkemään ja tekemään aina lisää - raportointi on sittenkin itse elämisen rinnalla tois´arvoista.
Varsinkin siltä tuntuu nyt, kun osa vaivalla blogiin saatettua materiaalia näytti häipyneen taivaan tuuliin. Jos ei se sitten palaa yhtä mystisesti takaisin. Jäämme odottamaan.
Yhtä kaikki tässä muutamia poimintoja tunnelmista, kokemuksista ja mietteistä:
-Myllytuvalla parasta on se, että täällä on rauhallista ja ympärillä on paljon luontoa ja tilaa. Pihapiirin talot on hienot.
-Täällä näkee paljon lintuja ja muuta luontoa.
-Lampi on hieno!
-Meillä on isot tilat ja me ollaan paljon ulkona.
-Erilaista normikouluun verrattuna on esimerkiksi se, että täällä me tehdään paljon kaikenlaisia askareita. Siivoamme ja tarjoilemme ruokaa. Pöytien puhdistus tehdään korona-tyyliin sillä tavalla, että puhdistusaine laitetaan kertakäyttöriepuun, joka pitää heittää lopuksi pois. Samalla tavalla käsitellään ovenkahvat ja vesihanat.
-Ruokaa tarjoillessa ja pöytää kattaessa pitää olla suojavarusteita.
-Jos joku kastelee jalkansa ja kenkänsä suolla tai ojassa, käytetään sanomalehtiä kenkien kuivaamiseen  ja jalkojen lämmitykseen. Tai melkein koko oppilaan kuivaukseen ja lämmitykseen, kuten silloin, kun Hilma "sukelsi" ojaan. "Ei olisi onnistunut digilehdellä", sanoi ope.
-Joskus keitetään aamukahvit. Ja iltapäiväkahvit. Kahveissa on eroa - Jyryn keittämä on vahvempaa kuin Villen tai Artun.

Joku on tutustunut suohon kantapään kautta.
Vähän sanomalehteä, jonkun verran maalarinteippiä ja kohta on sukat kuivat ja varpaat lämpimänä.